Unen lahjoja

Ihminen tarvitsee unta vireyden ja hyvän mielialan ylläpitämiseen. Unen aikana aivoilla on tilaa käsitellä menneen päivän tapahtumia ja se on mielikuvituksen ja luovuuden edellytys. Jokainen tunnistaa sen tunteen, kun unet ovat jääneet yöllä vähäisiksi ja olotila on kuin tahmea toffeekarkki seuraavana päivänä. Hetkittäinen unettomuus kuuluu normaaliin elämään, mutta noin kolmasosa ihmisistä kärsii pidempiaikaisesta unettomuudesta. Kroonistuessaan unettomuus vie elämästä värit ja voimat.

Sanotaan, että unettomuus on tunnollisten ja kilttien ihmisten ongelma. Niiden, jotka haluavat olla pidettyjä ja tehdä aina parhaansa. Kuulun itse tuohon tunnollisten ihmisten joukkoon, jotka murehtivat yöllä työasioita, ihmissuhteita ja tulevaisuutta. Useita unettomuudesta kertovia kirjoja lukeneena Unen lahjoja tuntui pitkästä aikaa sellaiselta kirjalta, jonka sisältö on levollista ja lempeää, ei syyllistävää ja painostavaa. Kirja on kuin pitkät, makeat yöunet. Se kainalossa on hyvä käpertyä syvälle sängyn uumeniin ja torkahtaa. Jaan teille kirjan ajatuksia, joiden kautta olen löytänyt itsestäni unen lahjoja.

Stressi, huolestuminen ja jännittäminen ovat luonnollinen osa elämää. Unettomuus liittyy usein stressiin ja epämiellyttävien tunteiden kokemiseen. Murehdimme raha-asioita, töiden saantia, parisuhdetta tai terveyttä. Joskus unettomuudesta itsestään tulee huoli, joka pitkittää unettomuuskautta. Unettomuus ei ole kuitenkaan ikuista. Ihminen voi oppia muuttamaan näkökulmaa ja opetella antamaan keholle palautumishetkiä. Tämä vähentää stressin merkitystä ja palauttaa kehoa. Unien palautuminen kestää niin kauan kuin se kestää. Kun sen hyväksyy, on helpompi olla.

Arvokkain ajatus kirjassa on se, että unettomuus pilaa meidän yrityksemme olla täydellisiä ihmisiä. Kun voimia on vähemmän, ei voi ylläpitää kuvaa omasta upeudesta. Jokaisella meillä on oma tapansa yrittää olla täydellinen. Jollakin se liittyy työhön, toisella äitiyteen. Jokaisen unettomuudesta kärsivän on hyvä muistaa, että elämään kuuluu epätäydellisyys. Elämä jättää väistämättä jälkensä ihmisiin. Jätämme jälkeemme selvittämättömiä suhteita ja töitä, joita emme hallinneet täydellisesti. Teemme asioita väärin huolimattomuudesta, osaamattomuudesta, väsymyksestä tai tietämättömyydestä. Tämä kuuluu elämään. Sen hyväksyminen, että olemme vain ihmisiä, auttaa suhtautumaan elämään eri tavalla. Monesti unettomuus kertoo meille siitä, että reagoimme ympäristön tai oman itsemme vaatimuksiin. Jos emme voi muuttaa ympäristöä, voimme muuttaa sitä, kuinka suhtaudumme itseemme. Ei vaatien, vaan hyväksyen. Joskus 7+ voi olla parempi kuin täysi kymppi.

“Unettomalle elämä on jatkuvasti haurasta ja herkkää. Tavallaan se on enemmän totta kuin heille, jotka muka pystyvät hallitsemaan elämää. Sillä jokaisen elämä on haurasta ja arvaamatonta. Haurauden huomaaminen ja hyväksyminen tuo esiin myös asian hyvät puolet”

Jokaisen tulisi etsiä itselleen hyvää elämää. Unettomuus pakottaa meidät kysymään itseltämme, miten minä voin ja mitä minä tarvitsen? Se haastaa meitä etsimään itselle hyvää elämää. Unettomuus voi olla myös siunaus, sillä se laittaa meidät pysähtymään ja miettimään omaa elämäämme ja arvojamme. Se, miten kohtelemme itseämme päivisin heijastuu siihen, miten voimme öisin. Pienet ilot, rauha, anteliaisuus ja yhteys muihin ihmisiin laskee stressitasoamme. Joskus on hyvä miettiä, mikä toisi minulle tänään iloa ja hyvää mieltä? Jos joku tuntisi minut hyvin ja järjestäisi minulle yllätyksen, mitä se olisi? Voisinko kohdella itseäni niin? On myös hyvä pysähtyä kauniiden asioiden äärelle ja muistella elämän ihania hetkiä. Kun äärimmäisen vaikeissa oloissa olevia ihmisiä on tutkittu, on selvinnyt, että heitä yhdistää kyky pitää mielessä toivoa, hyviä kokemuksia ja ajatuksia paremmista ajoista. Voit tunnistaa kärsimyksen ja hyväksyä sen, mutta voit myös päättää katsoa jotakin kaunista ja nauttia siitä hyvästä kokemuksesta hetken ajan.

“Anna korviesi kuulla lintujen laulu tai askelten kaiku tai rumpujen rytmi lempikappaleessasi. Ole kolmekymmentä sekuntia ilman yhtään huolta tai syyllisyyttä, vain hengittäen. Anna itsesi olla ihminen, yksi muiden joukossa. Epätäydellinen täydellinen, kuin maailma itse”

Omat uneni ovat parantuneet kirjan lukemisen kautta. Vaikka se ei tarjoa meille pikatietä syvien unien maailmaan, antaa se paljon levollisuutta ajatuksiimme koskien nukkumista. Unta ei voi pakottaa, vaan joskus voi olla parempi hyväksyä, että nyt en pysty nukkumaan ja olo on tukala. Elämään kuuluu kärsimys, eikä sitä aina voi poistaa, vaikka kuinka sitä toivoisimme. Sen kanssa voi oppia kuitenkin elämään. Ehkä hyväksyminen voi todellisuudessa vähentää kipuamme enemmän kuin asioiden vältteleminen. Näiden ajatusten siivittämänä toivotan: hyvää yötä!