Rakastamisen taito

Suurin osa ihmisistä antaisi mitä vain hyvän ja toimivan parisuhteen edestä, sillä juuri rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen ovat meidän ihmisten suurimpia tarpeita. Toki rakkautta on myös sisarusten, ystävien ja läheisten välillä, eikä se siten ulotu ainoastaan parisuhteeseen. Jokainen voi etsiä elämäänsä rakastettavia asioita myös ilman suhdetta. Harva saa parisuhteesta kaiken rakkauden tarpeensa, eikä sellaista taakkaa voi toiselle laskea. Kuitenkin monet meistä haaveilevat sitoutuneesta, pitkäaikaisesta parisuhteesta, ja Rakastamisen taito toimii siihen hyvänä suunnannäyttäjänä.

En usko, että kukaan meistä selviää parisuhdeasioissa pettymyksittä ja sydänsuruitta. Virheistä oppii ja jokainen suhde opettaa meille jotain itsestämme. Ajattelen, ettei mikään suhde ole täysin virhe. Pieleen menneet suhteet kertovat meille, mikä on meille keskeistä, vaikeaa ja arvokasta rakkaudessa, kuten kirjan kirjoittaja Marianna Stolbow kuvaa.

Sekoitamme usein rakastumisen ja rakastamisen. Ihastuessa ihminen katsoo toista vaaleanpunaisin silmälasein, eikä näe suhteen vaikeuksia. Rakastamisen ja rakastumisen erona on yksi vokaali, mutta merkitykseltään ne ovat täysin erilaisia. Voimme haaveilla rakastumisesta, mutta todellisuudessa etsimme rakastamista. Stolbow näkee rakastamisen taitolajina, jota voi opetella. Olen koonnut tähän kirjasta kuusi keskeistä ajatusta, joiden olen kokenut avaavan minulle tuota suurta mysteeriä, jota rakkaudeksi kutsutaan.

1. Mutkattomia suhteita ei ole

Olisi ihana ajatella, että olisi olemassa se yksi ja ainoa oikea, juuri minua varten tarkoitettu ihminen, joka olisi sielunkumppanini. Emme ikinä riitelisi, vaan yhdessä lenkkeilisimme samaan tahtiin, samanlaisissa tuulipuvuissa kohti yhteisiä unelmia. Todellisuus saattaa kuitenkin olla enemmän jotain vapaapainin ja turkkilaisen öljypainin väliltä. Siinä erilaiset toiveet, ajatukset ja tunteet ottavat toisistaan mittaa painimatolla. Mutkatonta suhdetta on turha havitella. Riidat eivät ole huonon suhteen merkki, vaan hyvässä suhteessa molemmilla on niin turvallista olla, että asioista voidaan olla eri mieltä. Kuten Stolbow kuvaa, rakkaus ei ole “autuas, onnellinen, tyyni ja seesteinen, valmis tila, johon pyrkiä”.

2. Historiamme valitsee meille kumppanin

Lapsena koettu kiintyminen vanhempiin määrittelee sen, kuinka kiinnymme myös aikuisena parisuhteessa toiseen ihmiseen. On tärkeää pohtia, olenko kokenut lapsena arvostusta ja luottamusta toisiin ihmisiin, ja missä asioissa persoonassani olen kokenut tulleeni rakastetuksi. Tarjoamme toiselle sitä puolta itsestämme, mikä on saanut arvostusta lapsena. Jos olen saanut tunnustusta siitä, että olen kiltti ja huomaamaton, olen sitä myös suhteessa. Tässä roolissa oleminen voi pidemmän päälle kyllästyttää. Olemme saattaneet oppia tietyn roolin, jolla olemme varmistaneet, että saamme ihmisten hyväksynnän. Tämän vuoksi meidän tulisi vahvistaa niitä osia itsestämme, joissa olemme jääneet heikoiksi ja vaatia tilaa. Omanarvontuntoa voi työstää ja opetella itsensä rakastamista, jotta ei ajaudu vanhojen toimintamallien vietävänä epätyydyttävään suhteeseen.

“Rakkaussuhde on myös aina epätäydellinen ja muuttuva, eikä mikään suhde sellaisenaan voi saada tehtäväkseen korjata meitä tai täyttää tyhjyyksiämme. On hienoa, jos kohtaamme ihmisen, jonka kyljessä omat kolhut on helpompi kohdata. Se riittää”

3. Määrittele, mitä rakkaus sinulle merkitsee

Jokaisen tulisi määritellä se, mitä rakkaus itselle merkitsee ja mitä siihen kuuluu. Tässä tulisi olla rehellinen ja konkreettinen. Vasta sen jälkeen, kun tiedämme toisen odotukset, voimme arvioida, haluammeko lähteä yhteiseen matkaan. Avoimella vuorovaikutuksella vältymme myös pettymyksiltä. On parempi ilmoittaa jo heti alkuun omista odotuksista, eikä odottaa vasta toiseen vuosipäivään, kunnes läväyttää kaiken toisen naamaan. On myös hyvä tutustua omaan rakkauden kieleen. Eli siihen, kuinka osoitan rakkautta ja kuinka koen itse tulleeni rakastetuksi. Erilaisia rakkaudenkieliä ovat sanat, yhdessä vietetty aika, lahjat, auttaminen ja fyysinen kosketus.

4. Ole oma itsesi

On suorastaan riskaabelia paljastaa se, minkälainen minä olen. Silloin altistan itseni pettymyksille ja sille, että toinen ei välttämättä pidäkään siitä, mitä kuoren alta paljastuu. On tärkeää, että tiedämme, mitä haluamme elämältä ja osaamme ilmaista sen toiselle. Selvitä ensin itsellesi kuka olet, mitä haluat, mitä pelkäät, miksi suutut ja mitä arvostat, ja helpotat suhteen alkua suuresti.

5. Jokainen on omalla tavallaan se oikea ja se väärä

Meillä on voimakkaat mielikuvat siitä, minkälainen unelmiemme mies tai nainen on. Haaveilemme romanttisesta ensikohtaamisesta ja huumaannuttavasta ihastumisesta. Kun kuuntelee erilaisten parien ensikohtaamisia, huomaa, että aina kaikki ei mene kuin saduissa tai elokuvissa. Joskus ystävyyssuhde voi olla se paras pohja rakkaussuhteelle. Silloin olemme olleet oma itsemme, emmekä ole yrittäneet tehdä toiseen vaikutusta. Silloin on todennäköisempää, että toinen hyväksyy meidät sellaisena kuin olemme. Kukaan ihminen ei tuo meille onnea, eikä sielunkumppanin taakkaa tulisi laskea kenenkään harteille. Jokainen suhde on epätäydellinen ja omalla tavallaan riittämätön ja varsinkin alussa epävakaa.

6. Ole utelias toista kohtaan

Sanotaan, että kommunikointi on jokaisen toimivan parisuhteen pohja. Se edellyttää uteliasta asennetta toista kohtaan. Olettaminen on suhteissa yleistä ja monesti syyllistymme tulkitsemaan toista omien pohdintojemme pohjalta. Usein siinä mennään metsään. Vuorovaikutustaitoja voi harjoitella. On hyvä oppia olemaan konkreettinen ilmaisussaan ja opetella tunnistamaan omia tunteita ja tarpeita. Usein me syyllistymme siihen, että suunnittelemme suhdetta alusta saakka liian pitkälle. Toista tulisi pyrkiä “makustelemaan ja kuorimaan kuin sipulia”, kuten Stolbow kuvaa. Silloin toinen on kuin mysteeri, joka alkaa ajan myötä paljastumaan.

“Mutta rakkaudessa, siinä pitkäaikaisessa, jota usein tavoittelemme, on kuitenkin kyse jostain muusta. Jostain pitkää matkaa tukevasta toiminnasta ja tietoisuudesta, monista erilaisista tunteista sekä nautinnosta, kun kokee päässeensä niin lähelle toista aikuista ja kun uskaltaa, haluaa ja päättää päästää toisen niin lähelle itseään, että kokee olevansa hänelle se kaikkein tärkein. Se on suurta ja varjelemisen arvoista”

Lopulta parisuhde vaatii aina heittäytymistä ja riskin ottamista. Se on yllättymistä ja uuden oppimista -itsestä ja toisesta. Siinä ei koskaan tule valmiiksi ja se aina elää. Silti se on jotain tavoittelemisen arvoista.

Peace and love!