Ilon kirja

Ilon kirja on mielenkiintoinen kokonaiskatsaus elämän suuriin kysymyksiin: kärsimykseen, suruun, yksinäisyyteen ja sitä kautta iloon ja yhteyteen. Kirja on vuoropuhelua kahden ilon ammattilaisen: Desmond Tutun ja Dalai-Laman välillä. Tutu on tehnyt työtään rotuerottelua vastaan ja tällä hetkellä hän ajaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Dalai-Lama on toiminut Tiibetin poliittisena johtajana ja kannattanut Tiibetin autonomiaa. Molemmat ovat saaneet työstään Nobelin rauhanpalkinnon. Sekä Tutulla että Dalai-Lamalla on paljon kokemusta kärsimyksestä omassa elämässään, mutta silti kumpikin heistä haluaa uskoa hyvyyteen ja lähimmäisenrakkauteen. He kertovat kirjassa, kuinka he ovat löytäneet kaiken raadollisuuden keskeltä ilon elämäänsä.

Iloa on erilaista, kuten mielihyvää, huvittuneisuutta, tyytyväisyyttä, riemua ja kiitollisuutta. Ehkä yksi viehättävin ilon ilmentymä on kutituksesta kikattava pikkulapsi. Sitä seuratessa saa olla kosketuksissa välittömän ja puhtaan ilon kanssa. Mielestäni kiinnostava huomio on, että lapset nauravat noin 400 kertaa päivässä. Aikuiset sen sijaan nauravat huomattavasti vähemmän, vain 15 tai 20 kertaa päivässä.

Saatamme ajatella, että ilo liittyy vain kepeään, pinnalliseen ja helppoon elämään. Dalai-Lama ja Tutu uskovat kuitenkin, että pohjimmiltaan ilo on syvä kokemus ja jopa hengellinen mielentila. Ja sitä voi opetella. Seuraavaksi jaan teille kolme kirjan ajatusta ilon löytämiseen.

1. Vaihda näkökulmaa

Maailmassa on paljon kärsimystä, sitä ei voi kiistää. Dalai-Lamalta kysyttäessä, kuinka hän on säilyttänyt ilon elämässään ollessaan viisikymmentä vuotta maanpaossa, hän kertoi pyrkineensä vaihtamaan näkökulmaa poispäin itsestä ja kohti toisia ihmisiä ja myötätuntoa. Omaan kärsimykseen auttaa hänen mukaansa sen näkeminen, että myös toiset ihmiset kärsivät, enkä ole yksin kärsimyksessäni. Myös Tutu näkee asian muiden ihmisten kautta. “Eräs hyvistä asioista on sen huomaaminen, ettei ole eristyssellissä vaan osa erinomaista yhteisöä. Siitä on ollut hyvin suurta apua. Kuten sanoimme, jos iloisuutta lähtee erikseen tavoittelemaan, siihen ei tule silloin pääsemään. Silloin vain käpertyy itseensä. Ihminen aukeaa ja puhkeaa kukoistukseen kuin kukka -muiden ihmisten ansiosta. Ja ajattelen, että tietty määrä kärsimystä, ehkä jopa voimakasta kärsimystä, on elämän välttämätön osa, varmasti ainakin jos on tarkoitus kehittää myötätuntoa”, hän kertoo.

"Mikään kaunis ei synny ilman kärsimystä" -Desmond Tutu

Aika, jossa elämme mahdollistaa meille itsekeskeisen elämisen. Selviämme elämästä monessa määrin yksin ja haluamme paljon itsellemme: uusia kokemuksia, materiaa ja mainetta. Tässä on paradoksina se, että jos haluaa tehdä itsestään onnellisemman, seuraus on päinvastainen. Dalai-Lama ajattelee, että jos keskittyy liikaa itseensä, vieraantuu muista ihmisistä ja joutuu heistä irralleen. Dalai-Laman neuvo tähän on realistisuus, jotta voimme saavuttaa sisäisen rauhan jo nyt. Jos jää odottamaan iloa ulkoisten tapahtumien kautta, voi jäädä ilman todellista iloa.

Voimme siis vaikeuksia kohdatessamme vaihtaa näkökulmaa, oppia tapahtuneesta ja siirtyä minusta meihin.

2. Huolehdi muista

Ihminen on luotu yhteyteen toisten ihmisten kanssa. “Meidät on suunniteltu huolehtimaan toisista ja olemaan toisillemme anteliaita. Jos emme voi olla vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, me kuihdumme”, kuvailee Dalai-Lama. Afrikassa käytettävistä bantukielistä tulee sana Ubuntu, joka tarkoittaa “olemme, mitä olemme toisten kautta”. Koko kirjan läpi kulkee kaksi tärkeää termiä: myötätunto ja anteliaisuus. Ne ovat Tutun ja Dalai-Laman mukaan pohjimmiltaan ilon keskipisteenä.

Suru ja vaikeudet ovat aina todellisia, eikä niiden merkitystä tarvitse väheksyä. On tutkittu, että lyhytaikainen suru kuitenkin synnyttää ihmisessä empatiaa ja anteliaisuutta. Tutu pohtiikin, että jos suhteemme toisiin ihmisiin koostuu siitä, että kaikki on mahtavasti, emme pääse lähelle toisiamme. Vaikeat ajat ja suru sitovat meitä läheisemmin toisiimme. Ja se synnyttää todellisen ilon.

"Haavoittuvuutemme, haurautemme ja rajallisuutemme on muistutus siitä, että tarvitsemme toisiamme" -Desmond Tutu

Äitini on kertonut päättäneensä nuorena, ettei hän tavoittele akateemista menestystä tai kunniaa, vaan että hän haluaa elämässä kahta asiaa: rakkautta ja ihmissuhteita. Ja niitä hän on saanut. Mielestäni tässä kiteytyy jotain todella syvää. Olen myös itse pohtinut omassa elämässäni oman perheen puuttumista ja sen merkitystä. Kävimme eilen keskustelun nelivuotiaan siskonpoikani kanssa, joka meni seuraavasti:

“Onko sulla Elli lapsia?”

“Ei ole"

“Mut onhan sulla siellä Namibiassa”

Niimpä. Aina on ihmisiä, joita voi rakastaa. Jos ei niitä, keitä haluaisi, niin niitä keitä voi.

3. Naura itsellesi

Nauraminen itselleen muistuttaa meitä yhteisestä ihmisyydestämme. Muiden vähättely kertoo omasta epävarmuudesta, mutta itselleen nauraminen sen sijaan kertoo luottamuksesta. Kirjaa lukiessa voi aistia jatkuvan pilkkeen silmäkulmassa ja yhteisen huumorin Tutun ja Dalai-Laman välillä. He osoittavat omalla elämällään, että paras tapa päästä ihmisten sydämiin on kyky saada heidät nauramaan. Kaikki ei ole niin vakavaa.

Nauru ja huumori voi auttaa meitä käsittelemään kipeitäkin asioita ja se voi purkaa jännittynyttä tilannetta. Parhaat ihmissuhteet perustuvat yhteiselle huumorille, sillä se luo läheisyyttä ihmisten välillä.

"Nauru ja itku ovat sama asia. Nauru vain tuntuu paremmalta" -Desmond Tutu

Naura siis. Ja paljon. Ja huolehdi muista.

Ja ehkä huomaat jo olevasi ilon ytimessä.