Hyvän elämän lyhyt oppimäärä

Saku Tuomisen kirja on yksi alleviivatuimmista ja sivun kulmaan rustatuimmista kirjoistani. Hyviä, pysäyttäviä ajatuksia siellä on enemmän kuin mehiläisparvessa mehiläisiä. Ne jäävät surisemaan pään sisälle ja poukkoilevat sinne tänne saaden aikaan pistoksia mielen kiemuroissa.

Yksi mieleenpainuva ajatus tästä kirjasta on ajatus tasapainosta. Vaikka kuinka houkuttelevaa olisi ajatella, että tasapainon saavuttaminen on mahdollista elämässä, on se yhtä suuri harha kuin täydellisyyden tavoittaminen. "Maailma elää koko ajan. Se on kuin meri, joka muuttuu myrskyn jälkeen tyyneksi, hetkeksi. Kunnes tulee taas myrsky. Ennen tyyntä", Tuominen kuvailee. Hän uskookin, että suuri osa meidän ongelmista johtuu siitä, että me tavoittelemme tuota ensimmäistä maailmaa ja huomaamme elävämme jälkimmäisessä. Elämä ei ollutkaan sitä, mitä odotimme.

Oletamme elävämme elämäämme jatkuvasti onnellisina ja tyytyväisinä. Odotamme saavamme hyvän uran, perheen ja idyllisen omakotitalon järven rannassa. Odotuksissa ei ole mitään väärää, mutta harva ihminen saa elämässään kaikkea, mitä oli toivonut. Ainakaan siinä aikataulussa kuin oli ajatellut. Elämä ei yleensä mene omien käsikirjoitusten mukaisesti. Elämän surut ja murheet eivät kysy meidän aikatauluamme, vaan ne tulevat kuin VR:n junat lumipyryssä. Ennakoimatta.

"Elämään kuuluvat vaihtelut. Olemme vuoronperään onnellisia ja onnettomia, innostuneita ja ahdistuneita. Yhtenä päivänä tuntuu siltä, että mistään ei tule mitään, seuraavana siltä, että kaikki onnistuu"

Harva toivoo elämäänsä pettymyksiä ja menetyksiä, mutta harva myöskään toivoo elämänsä olevan tasapaksua. Elämässä tarvitaan kontrasteja. Kontrastit tulevat elämän eri sävyistä. Joskus sävy on tummaa ja joskus värikästä. Tuominen ehdottaakin, että entä jos oikea tasapaino syntyykin paradoksaalisesti vasta, kun hyväksymme, että asiat eivät ole täydellisessä tasapainossa koskaan? Ehkä se tosiasia voi tehdä meidät lopulta levolliseksi. Täydellistä tästä elämästä tuskin koskaan tulee. Hyvää se voi kuitenkin olla. Siihen ajatukseen on hyvä pysähtyä hetkeksi.

Tuominen puhuu myös siitä, kuinka elämässämme tapahtuu vaikeiden asioiden lisäksi paljon hyvää, johon emme kiinnitä juurikaan huomiota. Niiden tunnistaminen ja kiitollisuuden tunteminen on yksi tärkeä onnellisuuden tekijä. Mistä sinä olet tänään kiitollinen?